Keskeytysvakuutuskate on se luku, josta korvaus tosiasiassa lasketaan.
Keskeytysvakuutuskate saadaan, kun liikevaihdosta vähennetään liikevaihdon määrän mukaan muuttuvat kulut. Se ei ole liikevaihto eikä liikevoitto vaan näiden väliin jäävä luku, ja juuri siitä korvauksen suuruus ratkeaa.
Keskeytysvakuutuskate: liikevaihto miinus muuttuvat kulut.
Kate ei ole kirjanpidon virallinen erä. Se lasketaan tuloslaskelmasta, mutta tuloslaskelmakaavassa sitä ei ole, joten sen paikka pitää osata katsoa itse.
Fennian, Turvan ja Pohjantähden määritelmä on sisällöltään sama. Keskeytysvakuutuskate on liiketoiminnan tuotto, joka saadaan vähentämällä liikevaihdosta materiaali- ja palvelukulut (Fennia YT298 2.3.1, Turva KE1 kohta 1, Pohjantähti KE300 3.1). Fennian ja Turvan ehdossa kulut määritellään kirjanpitoasetuksen mukaan, Pohjantähden ehdossa niihin kuuluvat aine- ja tarvikekäyttö, varastojen muutos ja ulkopuolisten palvelujen käyttö. Turva ottaa lisäksi huomioon valmistuotevaraston muutoksen. Pohjolalla kate saadaan vähentämällä liikevaihdosta muuttuvat kulut, esimerkiksi materiaalit ja palvelut (KE 03 3.1.1).
Kate on eri kysymys kuin se, mitkä vahingot ylipäänsä kuuluvat korvauspiiriin: ensin ratkeaa korvattavuus, vasta sitten määrä. Ratkaiseva ja usein yllättävä kohta on se, mitä ei vähennetä. Henkilöstökulut jäävät katteen sisään. Pohjantähti sanoo tämän suoraan: kate sisältää yrityksen oman henkilöstön kaikki palkkakulut ja niihin liittyvät henkilösivukulut. Fennian suppeassa katteessa ja Turvan rajoitetussa katteessa henkilöstökulut on jo vähennetty, ja ne voi vakuuttaa omana kohteenaan. Pohjolalla muuttuvat palkat ovat tuotannollisilla toimialoilla katteessa mukana, ellei vakuutuskirjassa toisin sanota (KE 03 3.1.1), ja Pohjantähdellä muuttuvat palkat voidaan vakuuttaa myyntikatteen rinnalla omana vakuutusmääränään (KE300 3).
Näistä luvuista vahingon määrä lasketaan kahdella eri kaavalla sen mukaan, kumpaa menetelmää vakuutusyhtiön ehto käyttää. Esimerkin luvut näyttävät, miksi korvausodotus menee kahteen suuntaan pieleen. Yritys, joka odottaa korvausta menetetystä myynnistä, pyytää liikaa: 480 000 euron liikevaihdosta korvattavaa on 216 000 euron kate. Yritys, joka olettaa saavansa korvauksen menetetystä voitosta, pyytää liian vähän: 35 000 euron liikevoitto ei ole korvauksen mitta.
Myyntikatteen menetys ei ole sama asia kuin katemenetys.
Vakuutusyhtiöt eivät myy yhtä katetta vaan valikoiman. Se mitä juuri tämä vakuutus korvaa, ratkeaa vakuutuskirjasta, ei ehtovihkosta. Sama koskee koko keskeytysturvan laajuutta.
Lähteet: Fennia YT298 kohdat 2.3.1–2.3.4, Turva KE1 kohdat 1 ja 3, Pohjantähti KE300 kohdat 3–3.3, Pohjola KE 03 kohdat 3.1–3.1.2. LähiTapiolan ehto on sama kuin Turvan. Ehdot tarkistettu 9/2026.
Ero katteen ja myyntikatteen välillä ei ole tyylikysymys vaan kymmenien tuhansien eurojen kysymys. Vakuutuslautakunta on tulkinnut ehtoa sen sanamuodon mukaan myös silloin, kun vakuutuskirjassa käytetty termi on ollut toinen kuin se, jonka perusteella korvaus tosiasiassa lasketaan.
Toinen sudenkuoppa on se, ketkä lasketaan omaksi henkilöstöksi. Jos katteeseen kuuluvat vain ennakonpidätyksen alaiset palkat sivukuluineen, sopimusyrittäjälle maksettu osuus ei kuulu katteeseen vaan on muuttuva kulu, ja se vähennetään.
Kampaamoalan A Oy oli alentanut keskeytysvakuutuskatteensa vakuutuskauden vaihtuessa 128 220 eurosta 30 000 euroon. Yritys oli mieltänyt sopimusyrittäjänä toimineelle kampaajalle kuuluvan myynnin osuuden henkilöstökuluksi, joka tuoteselosteen mukaan sisältyy katteeseen. Vahingon jälkeen kate osoittautui mitoitetuksi selvästi liian pieneksi.
Ratkaisu kannattaa lukea kahteen kertaan, koska siinä on kaksi eri asiaa. Ensimmäinen on tekninen: mikä kulu kuuluu katteeseen. Toinen on periaatteellinen: vastuu katteen oikeasta mitoituksesta on yrityksellä itsellään, eikä väärinkäsitys tuoteselosteen termeistä siirrä sitä vakuutusyhtiölle.
Katemenetys mitataan edellisen vuoden vastaavaa jaksoa vasten.
Ehto puhuu katteesta, joka olisi toteutunut ilman vahinkoa. Käytäntö on suoraviivaisempi, ja siitä syntyy suurin osa riidoista.
Turvan ehto määrittää vakuutusarvoksi sen katteen, joka olisi toteutunut ilman keskeytysvahinkoa, 12 kuukaudelta tai 24 kuukaudelta vastuuajan pituuden mukaan (KE1 kohta 1). Fennian ehto sanoo asian samalla tavalla hypoteettisena. Pohjantähden ehdossa lähtökohta on esinevahinkoa edeltäneiden 12 kuukauden toteutunut liikevaihto, josta voidaan poiketa olennaisen muutoksen vuoksi (KE350 2.1). Vakuutuslautakunta on kuitenkin todennut suoraan, että vakuutuskäytännössä korvattava keskeytyskate lasketaan vakiintuneesti vertaamalla toteutunutta katetta edellisen tilikauden vastaavan ajanjakson katteeseen.
Käytännön kannalta tämä on hyvä uutinen kausiluonteiselle toiminnalle. Kun vertailukohtana on edellisen vuoden sama jakso eikä vuositason keskiarvo, sesonkiin osunutta vahinkoa verrataan edellisen vuoden sesonkiin. Kukkakaupan toukokuu ei siis joudu kilpailemaan helmikuuta vastaan, eikä asiasta tarvitse yleensä riidellä. Vertailu edellyttää tietysti sitä, että taustalla oleva esinevahinko on omaisuusvakuutuksesta korvattava.
Ongelma on toisaalla: kasvavassa yrityksessä. Edellisvuoden luku aliarvioi silloin sen katteen, joka olisi toteutunut, ja ero on juuri se summa josta riidellään. Ehto on tässä yrittäjän puolella, koska se puhuu toteutumatta jääneestä katteesta eikä viime vuoden katteesta. Näyttötaakka on silti yrityksellä.
Kasvua ei saa kääntää korvausta vastaan
Vakuutuslautakunta on ottanut tähän selvän kannan. Jos yrityksen liikevaihto on keskeytysvahingon aikana kasvanut vahingosta riippumattomasta syystä, tätä kasvua ei voida ottaa huomioon korvausta vähentävänä. Ehtoa tulkitaan sen sanamuodon mukaan: vertailukohta on se kate, joka olisi toteutunut ilman vahinkoa, ei se mitä yritys sattui muualla ansaitsemaan.
Linjaus on tärkeä erityisesti silloin, kun vahinko koskee yhtä konetta tai yhtä toimipistettä. Muun toiminnan menestys ei kuittaa vaurioituneen koneen tuotannon menetystä. Vakuutusyhtiön laskelma, joka vertaa vain yrityksen kokonaisliikevaihtoa kahdelta vuodelta, ohittaa tämän kysymyksen kokonaan.
Menetetty myyntikate pitää pystyä osoittamaan.
Suurin yksittäinen syy liian pieneen korvaukseen ei ole ehto vaan aineisto. Ilman erittelyä vakuutusyhtiö laskee sen mitä se pystyy laskemaan.
Vakuutussopimuslain 69 § velvoittaa korvauksen hakijan antamaan ne asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Kohtuullisuus on tässä olennainen sana. Yritykseltä ei vaadita sellaista tietoa, jonka ei voi olettaa olevan yritystoiminnassa säännönmukaisesti saatavissa.
Konepajayritys E Oy:n karusellisorvi oli palovahingon vuoksi pois tuotannosta marraskuusta 2019 kesäkuuhun 2020. Yritys vaati 213 840 euron katemenetystä 132 päivältä perustaen laskelmansa koneen tuntiveloitukseen, 90 prosentin käyttöasteeseen ja kahden vuoron työaikaan. Selvitystä koneen toteutuneesta käyttöasteesta tai tilauskannasta se ei vakuutusyhtiön pyynnöistä huolimatta toimittanut. Vakuutusyhtiö oli maksanut 50 000 euroa.
Ratkaisussa on kaksi yrittäjän kannalta käyttökelpoista kohtaa. Ensimmäinen on arviointisääntö: kun tarkkaa näyttöä ei ole saatavissa, määrä arvioidaan — sitä ei hylätä. Toinen on huomio vastapuolen päätöksestä: lautakunta kiinnitti huomiota siihen, ettei korvauspäätöksestä ilmennyt, miten maksettuun summaan oli päädytty. Jos päätöksessä on vain luku ilman laskelmaa, sitä kannattaa pyytää kirjallisesti.
Käytännön ohje on sama jokaisessa tapauksessa. Kokoa aineisto siitä kohteesta, jota vahinko koski, ei koko yrityksestä: kyseisen koneen tai toimipisteen tuntikirjaukset, tilauskanta vahinkopäivänä ja ne asiakassuhteet, joiden työt jäivät tekemättä. Ja pyydä asiakkailta kirjallinen vahvistus siitä, mitä he olisivat tilanneet. Katsomme aineiston läpi maksutta ennen kuin se lähtee vakuutusyhtiölle.
Vanhentunut kateluku leikkaa korvausta suhteessa.
Kate on vakuutuskirjassa euroina. Jos luku on jäänyt jälkeen kasvusta, korvausta ei vain katkaista katosta vaan koko summaa pienennetään samassa suhteessa.
Alivakuutus toimii samalla mekanismilla kaikilla neljällä vakuutusyhtiöllä. Kun vakuutusmäärä on pienempi kuin katteen todellinen vakuutusarvo, korvataan vain se osuus vahingosta, jonka vakuutusmäärän ja vakuutusarvon suhde osoittaa (Fennia YT298 2.9, Pohjantähti KE350 2.3, Turva KE1 kohdat 1 ja 6.3.4, Pohjola KE 03 6.2.2). Poikkeus on erikseen ensiriskiksi sovittu turva: Pohjolan ehto sanoo nimenomaisesti, ettei siihen sovelleta alivakuutussäännöksiä (KE 03 6.2.8). Fennian ehdossa on lisäksi kohta, joka tulee monelle yllätyksenä: alivakuutus voi syntyä myös siitä, että vakuutusyhtiölle ilmoitettu tunnusluku, esimerkiksi liikevaihto, on todellista pienempi. Liikevaihdoksi on ilmoitettava viimeksi päättyneen tilikauden luku.
Esimerkin oletukset. Omavastuu ja säästyneet kulut on jätetty pois havainnollisuuden vuoksi.
27 500 euron ero ei synny siitä, että korvaus olisi törmännyt kattoon. Vahinko oli 90 000 euroa ja vakuutusmäärä 150 000 euroa, joten katto ei tullut vastaan lainkaan. Ero syntyy pelkästään siitä, että suhdeluku leikkaa jokaisesta eurosta saman osuuden. Tämä on se kohta, jossa alivakuutus poikkeaa siitä, mitä yrittäjät yleensä olettavat sen tarkoittavan.
Kokemukseni mukaan liian pieneksi jäänyt kate on keskeytysvakuutuksen yleisin yksittäinen kompastuskivi. Kun vakuutusta ei ole päivitetty pitkään aikaan ja yritys on samaan aikaan kasvanut, ei ole lainkaan epätavallista, että keskeytyskate loppuu kesken. Vika ei ole ehdossa vaan siinä, että luku on asetettu kerran eikä sen jälkeen katsottu. Sama pulma koskee vastuuajan pituutta. Jos korvaus on jo maksettu ja summa tuntuu liian pieneltä, tarkistamme laskennan veloituksetta.
Käytännössä kaikki vakuutusyhtiöt edellyttävät ilmoitusta liikevaihdon olennaisesta muutoksesta kesken kauden. Turvan ehto sanoo sen nimenomaisesti: jos vakuutuskauden aikana tapahtuu liikevaihdon laatuun tai laajuuteen vaikuttavia muutoksia, vakuutuksenottajan on viipymättä ilmoitettava niistä vakuutusmäärän päivittämiseksi. Ehto myös kertoo, mitä lukua vakuutusmäärän pitäisi vastata: budjetoitujen liiketoimintatietojen perusteella laskettua katetta, ei viime tilinpäätöksen lukua. Kasvavassa yrityksessä nämä kaksi eivät ole sama asia.
Yleisimmät virheet yrityksen omassa katelaskelmassa.
Korvauskeskustelu käynnistyy yleensä yrityksen toimittamasta laskelmasta. Jos siinä on rakenteellinen virhe, keskustelu käydään väärästä luvusta koko loppumatkan.
Kolmas kohta on niistä riitaherkin. Vakuutuslautakunta on todennut, että koska kate määritellään liikevaihtona vähennettynä muuttuvilla kuluilla, henkilöstökuluja vastaava summa sisältyy lähtökohtaisesti korvattavaan katemenetykseen — mutta jos kuluja ei keskeytysaikana kerry esimerkiksi lomautusten vuoksi, säästynyt osuus on vähennettävä vertailujakson katteesta (FINE-044986, 2022). Vaihtoehtoinen laskutapa on lisätä tuotannosta riippuvat muuttuvat palkat myyntikatteeseen, mutta vain siinä määrin kuin niitä on tosiasiassa maksettu.
Arvonlisävero sen sijaan ei juuri tuota riitaa. Turvan ehto jättää veron laskennan ulkopuolelle aina, kun se on liiketoiminnan arvonlisäverotuksessa vähennettävissä tai palautettavissa (KE1 6.2.5), ja Fennian ehto on sisällöltään sama (YT298 4.6). Arvonlisävero on yritykselle läpikulkuerä, joten sen jättäminen pois laskelmasta ei vie yritykseltä mitään. Tämä on yksi harvoista keskeytysvakuutuksen kohdista, joka toimii niin kuin sen odottaisi toimivan. Muut keskeytysvakuutuksen ehtojen pääkohdat on koottu etusivulle.
Vastauksia ennen kuin kysyt.
Jos kysymystäsi ei ole tässä, lähetä korvauspäätös ja laskelma meille. Kerromme maksutta, onko luku oikein.
Tuntuuko korvauslaskelma väärältä?
Lähetä päätös ja oma laskelmasi, niin käymme luvut läpi ja kerromme rehellisesti, kannattaako asiasta riidellä. Arvio on maksuton eikä sido mihinkään.
LUNASTA ILMAINEN ARVIO →