Keskeytysvahingon määrä ratkeaa ehdon laskentatavasta, ei neuvottelusta.
Keskeytysvahingon määrä lasketaan siitä katteesta, joka olisi toteutunut ilman vahinkoa. Kaava näyttää yksinkertaiselta, mutta vakuutusyhtiöiden ehdoissa on kaksi eri laskentatapaa, ja ne antavat samasta vahingosta eri lopputuloksen.
Keskeytysvakuutuksen laskentakaava ei ole kaikilla sama.
Molemmat tavat lähtevät samasta ajatuksesta: verrataan toteutunutta siihen, mitä ilman vahinkoa olisi tapahtunut. Siihen yhteneväisyys loppuu.
Erotusmenetelmässä vahingon määrä on kahden euroluvun erotus. Fennian ehto sanoo sen suoraan: vahingon määrä on vastuuajan keskeytysvakuutuskatteen, joka olisi toteutunut, ja toteutuneen keskeytysvakuutuskatteen välinen erotus (YT298 4.2).
Suhdemenetelmässä vahingon määrä on prosenttiosuus. Turvan ehdossa saamatta jäänyt kate lasketaan ottamalla vakuutusarvosta niin suuri osa kuin liikevaihdon väheneminen on siitä liikevaihdosta, joka olisi toteutunut ilman esinevahinkoa (KE1 6.2.2). Pohjantähdellä laskenta on samoin sidottu liikevaihdon suhteeseen (KE350 2.1).
Ehdot tarkistettu 9/2026. LähiTapiolan keskeytysvakuutusehto on sama kuin Turvan.
Suhdemenetelmä olettaa katteen prosentin pysyvän samana
Tässä on oletus, joka ei päde kaikkeen liiketoimintaan. Jos yrityksellä on sekä korkeakatteista omaa tuotantoa että matalakatteista kauppatavaraa, ja seisokki pysäyttää nimenomaan tuotannon, liikevaihto laskee vähemmän kuin kate. Suhdemenetelmä laskee silloin liian pienen vahingon, koska se soveltaa liikevaihdon laskuprosenttia koko vakuutettuun katteeseen.
Erotusmenetelmä ei tee tätä oletusta. Se vertaa katetta katteeseen, jolloin tuotevalikoiman painottuminen tulee laskelmaan mukaan sellaisenaan. Kummassakin tapauksessa lähtökohtana on vakuutuskirjaan merkitty kate.
Ehtoon ei kuitenkaan kannata varautua valituksella. Kun laskentatapa on ehdossa kirjoitettu selväsanaisesti, siitä ei päästä jälkikäteen eroon sillä perusteella, että lopputulos tuntuu epäreilulta. Tämä on hankintavaiheen kysymys, ei korvauskäsittelyn.
Liikevaihdon menetys on laskennan lähtöluku, ei korvaus.
Kummassakin menetelmässä liikevaihdon väheneminen on se suure, joka pitää ensin osoittaa. Ilman sitä laskenta ei pääse alkuun, vaikka kate olisi tiedossa.
Fennian, Turvan, LähiTapiolan ja Pohjolan ehdoissa vertailukohta ei ole viime vuoden toteuma vaan se liikevaihto, joka olisi toteutunut ilman vahinkoa. Pohjantähdellä lähtökohta on esinevahinkoa edeltäneiden 12 kuukauden toteutunut liikevaihto, josta voidaan poiketa, jos liikevaihto on muuttunut tai olisi muuttunut olennaisesti (KE350 2.1). Ero on käytännössä merkittävä kahteen suuntaan. Kasvavassa yrityksessä edellisvuoden luku on liian matala. Yrityksessä, jonka liikevaihto on vahinkoaikana noussut muusta syystä, pelkkä kirjanpidon luku näyttää siltä, ettei vahinkoa syntynyt lainkaan.
H Oy:n palovahingon jälkeen tuotantoa jatkettiin väistötiloissa. Yrityksen liikevaihto oli 12 kuukauden vastuuaikana kirjanpidon mukaan kasvanut, koska raaka-aineena käytetyn teräksen hinta oli noussut voimakkaasti. H Oy laati oikaisulaskelmia, joilla se pyrki poistamaan hinnannousun vaikutuksen ja osoittamaan todellisen menetyksen. Vakuutettuna oli rajoitettu kate ja erikseen henkilöstökulut, joita ehto ei korvannut maksettuina palkkoina vaan osuutena vakuutusarvosta liikevaihdon suhteessa.
Ratkaisu kannattaa lukea yhdessä sen vastaparin kanssa. Vuonna 2021 annetussa ratkaisussa lautakunta totesi, ettei vahingosta riippumatonta kasvua saa käyttää korvausta vähentävänä. Vuoden 2025 ratkaisu ei ole tämän kanssa ristiriidassa, mutta se näyttää toisen puolen samasta säännöstä: kasvu ei päde yritystä vastaan, mutta sen osoittaminen kuinka paljon enemmän olisi kasvanut, on yrityksen oma tehtävä. Siihen tarvitaan kirjauksia, jotka on tehtävä ennen vahinkoa.
Toinen yleinen väärinkäsitys koskee sitä, minkä yksikön liikevaihtoa katsotaan. Hautaustoimiston vesivahinkoa koskeneessa ratkaisussa toinen toimipiste oli suljettuna eikä siinä ollut liikevaihtoa lainkaan. Lautakunta katsoi, että katemenetystä oli syntynyt, koska eri kaupungissa sijainnut toinen toimipiste ei ollut korvannut suljettua. Kokonaisliikevaihto ei siis ollut ratkaiseva (VKL 442/09). Vahinko on silti korvattava vasta, kun sen aiheuttanut esinevahinko kuuluu korvauspiiriin.
Vahingon määrään lasketaan myös lisäkulut.
Katemenetyksen päälle voidaan korvata ne kulut, joilla vahinkoa pienennettiin. Ehto asettaa niille kuitenkin jälkikäteisen tuottovaatimuksen.
Edellytys on kaikilla neljällä vakuutusyhtiöllä sama: lisäkulun aiheuttaneen toimenpiteen on pitänyt pienentää katemenetystä vähintään oman määränsä verran (Fennia YT298 4.2, Turva KE1 6.2.2, Pohjantähti KE350 2.2, Pohjola KE 03 6.1.2). Fennialla toimenpiteestä on lisäksi pitänyt sopia kirjallisesti. Turvalla ja Pohjantähdellä on myös jaksotussääntö: jos toimenpiteestä on hyötyä vielä korvausajan päätyttyäkin, kuluista otetaan huomioon vain se osa, joka kohdistuu korvattavaan aikaan.
Riita syntyy juuri tuosta hyödyn määrästä. Tämä on vakiintunut riidan aihe, ja vaikeus on aito: joissakin tapauksissa hyöty on helppo laskutoimitus, mutta monessa tapauksessa on hankala saada euroina kiinni sitä, kuinka paljon toimenpide tosiasiassa pienensi katemenetystä. Vertailukohtana on tapahtumaketju, jota ei koskaan tapahtunut.
Käytännön ohje seuraa tästä suoraan. Kirjaa toimenpiteen hetkellä ylös se arvio, jonka perusteella päätös tehtiin: mitä toimenpide maksaa, kuinka monta päivää sen arvioidaan lyhentävän seisokkia ja minkä verran katetta sinä aikana kertyy. Fennian ehto edellyttää lisäksi, että toimenpiteestä sovitaan Fennian kanssa kirjallisesti, joten lähetä arvio myös sille ja pyydä vastaus määräaikaan mennessä. Jälkikäteen laadittu laskelma on aina heikompi, koska se näyttää laaditun lopputulosta varten. Epäselvässä tilanteessa kannattaa kysyä ennen kuin toimii.
Rajanvedosta on myös ratkaisukäytäntöä. Alihankkijan laskuttamista kilometrikorvauksista lautakunta suositti korvattavaksi vain verohallinnon enimmäismäärän ylittävän osuuden: loppuosa vastasi kuluja, jotka olisivat syntyneet ilman vahinkoakin. Päivärahoista se ei suositellut korvausta, koska ei ollut selvitetty, että kyse oli ylimääräisistä kustannuksista (VKL 449/15). Lisäkulu on siis vain se osa, joka on aidosti normaalitoiminnan päälle tullutta.
Säästyneet kulut keskeytysvakuutuksessa ja vähennysten järjestys.
Vahingon määrä ei ole vielä korvaus. Siitä tehdään useita vähennyksiä, ja Fennian ehto määrää myös sen, missä järjestyksessä ne tehdään.
Järjestys Fennia YT298 kohdat 5.1–5.7. Myös Turva kirjoittaa järjestyksen auki (KE1 6.3.1), mutta jakaa erät toisin: säästyneet kulut ja katteen lisäys otetaan huomioon jo vahingon määrässä (6.2.2), ja korvauksen määrästä vähennetään ensin omavastuu ja vasta sitten alivakuutus ja muut pienennykset.
Järjestys ei ole muodollisuus. Koska alivakuutuksen suhdeluku sovelletaan vasta omavastuun vähentämisen jälkeen, leikkaus kohdistuu jo omavastuulla vähennettyyn summaan. Toisin päin laskettuna alivakuutettu yritys saisi vähemmän. Näitä laskuvirheitä tulee vastaan harvoin, ja sama periaate pätee kuin laskentatapaan: kun ehdossa on kerrottu tietty laskemistapa, siitä ei voi poiketa, vaikka lopputulos tuntuisi yrityksen mielestä epäreilulta. Kate ja vakuutusmäärä ovat tässä ratkaisevia, ja siksi katteen mitoitus kannattaa tarkistaa ennen vahinkoa.
Neljäs kohta on se, joka yllättää useimmin, ja sitä kannattaa lukea toisinkin päin. Kyse ei ole vain vähennyksestä, jonka vakuutusyhtiö saattaa löytää. Korvauksenhakijalla on velvollisuus pienentää vahinkoa kykyjensä mukaan, ja jos tuotantoa olisi voitu paikata konsernin toisessa yksikössä tai yrityksen omilla sisäisillä järjestelyillä, sellainen on tehtävä. Yritys ei voi jättää korjaavia toimenpiteitä tekemättä ja olettaa, ettei vakuutusyhtiö katso asiaa myös tältä kannalta korvausta laskiessaan.
Säästyneiden kulujen vähennys on ehtona yksiselitteinen, mutta sen ympärillä on harmaa alue: kulu olisi voitu säästää, mutta sen maksamiselle on ollut liiketaloudellinen peruste. Se on eri kysymys kuin tämän osion mekaniikka, ja käymme sen läpi säästettävissä olleita kuluja koskevassa jaksossa.
Henkilökeskeytysvakuutuksessa oli seitsemän vuorokauden omavastuuaika, ja keskeytys kesti 49 vuorokautta. Vakuutusyhtiö laski omavastuun suhdelukuna ja vähensi vahingon määrästä 7/49 osaa eli 1 133,57 euroa. Yritys katsoi, että omavastuuaikaan kohdistuvat kulut jäävät korvaamatta mutta sen jälkeiset korvataan täysimääräisesti.
Keskeytysvakuutuksen korvaus lasketaan sillä aineistolla, jonka vakuutusyhtiö saa.
Kysymykseen siitä, mistä kohdasta korvauslaskelma yleensä menee pieleen, ei ole yhtä vastausta. Kyse on kokonaisuudesta.
Vakuutusyhtiö voi tehdä päätöksen vain niillä tiedoilla, jotka sille on toimitettu. Jos lähdeaineisto on puutteellinen tai siitä puuttuu olennaista, vakuutusyhtiökään ei pysty tekemään oikeansisältöistä päätöstä. Tämä ei kuitenkaan ole koko selitys. Vaikka vakuutusyhtiöllä olisi oikeat ja riittävät tiedot, keskeytyksessä on paljon harmaata aluetta siinä, miten kate todellisuudessa lasketaan ja mikä siihen kuuluu.
Ehdot kertovat itse, mitä aineistoa laskennassa käytetään. Fennian ehdon mukaan kateosuutta arvioitaessa käytetään perusteena edellisten tilikausien tilinpäätösten toteutuneita arvoja, edellisten ja vahinkovuoden vahinkoa edeltäneiden kuukausien kuukausitason tuloslaskelmia sekä todennettavissa ollutta liiketoiminnan kehitystä (YT298 4.2). Turva nimeää kirjanpidon, sisäisen laskentatoimen raportit, liiketoimintasuunnitelmat, tilauskirjat ja muut toimintaa kuvaavat asiakirjat (KE1 6.1). Pohjantähti sanoo velvollisuuden suoraan: vakuutuksenottajan velvollisuus on osoittaa keskeytysvahingon määrä toteen (KE350 2.1). Sama näyttötaakka koskee korvausajan pituutta.
Listat ovat yrittäjän kannalta hyödyllisiä, koska ne ovat laajempia kuin mitä korvauskäsittelyssä yleensä pyydetään. Tilauskirja, sisäisen laskennan raportti ja liiketoimintasuunnitelma ovat ehdon nimenomaan mainitsemaa aineistoa, eikä niiden esittäminen ole ylimääräistä vaan juuri sitä, mihin ehto laskennan perustaa. Vakuutusyhtiö ei voi sivuuttaa niitä sillä perusteella, ettei niitä pyydetty.
Jos vertailulukuja ei ole lainkaan, laskenta ei kaadu siihen. Uuden ja korostetun sesonkiluonteisen toiminnan keskeytyksessä lautakunta katsoi, että vahingon määrä on arvioitava kohtuuden mukaan. Vakuutusyhtiön arvio perustui yrityksen itsensä toimittamiin lukuihin, eikä lautakunta nähnyt perustetta poiketa siitä (FINE-010767). Oma huolellinen laskelma on siis myös silloin arvokas, kun kirjanpito ei anna suoraa vastausta. Käymme laskelman läpi maksutta ennen kuin se lähtee vakuutusyhtiölle.
Vastauksia ennen kuin kysyt.
Jos kysymystäsi ei ole tässä, lähetä korvauspäätös ja laskelma meille. Kerromme maksutta, onko luku oikein.
Onko korvauslaskelmassa virhe?
Lähetä päätös ja vakuutusyhtiön laskelma, niin käymme luvut ja laskentatavan läpi. Kerromme rehellisesti, onko asiassa riitelemisen aihetta. Arvio on maksuton eikä sido mihinkään.
LUNASTA ILMAINEN ARVIO →